Mamman kirjoitusta:
Tänään ystävämme Maarit tuli käymään ja tietenkin ihastelemaan hevosiamme. Maarit halusi myös ratsastaa ja laitoimme Bellan yhdessä valmiiksi. Hiukan neiti ihmetteli kun kaveri jäikin tarhaan. Laku huuteli kovasti heti kun Bella hävisi näkyvistä ja jytinästä päätellen ryntäilikin tarhassa aika lailla.
Maarit ratsasti rauhassa kentälle ja aivan yllättäen Bella säikähti jotain (ilmeisesti Lunaa?) ja hypähti sivulle päin. Maarit putosi suoraan kankulleen ja Bella juoksi tarhan viereen Lakun luo. Putoaminen teki niin kipeää ettei Maarit voinut enää hypätä Bellan selkään. Päätin sitten itse nousta ratsaille ja hiukan ratsastella "neiti säpsykäistä". Minäkään en kerennyt kuin muutaman kierroksen kun Bella keksi säikähtää jotain kentän laidalla. Sinnittelin hetken ja kun tasapaino oli jo melkein mennyttä ponnistin toiselta jalustimelta maahan jaloilleni. Minulle ei onneksi siis sattunut yhtään. Eka putoaminen minullakin näiltä omilta heposilta. Merkkipaalu saavutettu, jippii!! Nyt ollaan taas askelta lähempänä taitavaa ratsastajaa, vai kuinka? Eikös joku viisas joskus ole sanonut että 100 kertaa täytyy tippua hevosen selästä ennekuin oikeasti osaa ratsastaa ;)
Otin sitten juoksutusliinan ja juoksuttelin Bellaa vielä hiukan. Kun jännitys oli lauennut (molemmilta) niin hyppäsin taas selkään. Nyt ei enää ollutkaan mitään ongelmaa vaan hevonen toimi niinkuin ennenkin. Että tämmöinen aamu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti