Myrskyratsastus

(Kuvat ovat jo seuraavalta päivältä:)

                                                 
                                                   Lakua kutittaa ;)

                                         
                                           Tarkkana kuin porkkanat

                                          Puska-muulin profiilia <3
Mamma kirjoittaa:

Tänään pääsin vihdoinkin ratsastamaan Ellan kanssa. Miten viikko tuntuukin nyt niin pitkältä ajalta? Ennenhän pääsimme ratsastamaan aina vain kerran viikossa.

Uskomatonta, mutta huomasin jännittäväni ratsastamaan lähtemistä melko lailla. Luulen, että jännitykseni johtui siitä kun Ella ja Jenna kävivät viimeksi maastoilemassa pitkän lenkin niin Laku innostui taas hiukan liikaa. Se oli laukannut hiukan pidemmän pätkän kuin Ella olisi halunnut, mutta ei kuitenkaan ryöstänyt ja tullut kotiin saakka. Tiedän, että  eihän tuossa nyt oikeasti ollut mitään ja saahan sitä nuori poika nyt hiukan innostua jne. Kehitin kuitenkin näppärästi itselleni tässä tapauksessa  "kärpäsestä härkäsen". Ihmisen mieli on siitä vinkeä peli kun se päättää suurennella jotain asiaa niin  järjellä ei ole enää mitään sanomista asiaan.

Oli todella tuulinen ja melkein myrskyinen keli. Tämä myöskin toi oman jännitysmomenttinsa ratsastukseen. Mahdottoman kovat myrskytuulen puuskat saivat tavarat lentelemään ja joka paikasta kuului ylimääräistä kolinaa. Yritin vakuutella itselleni, että kaikki menee hyvin ja jännittäminen vain pahentaisi asiaa. Laku oli laitettaessa yhtä mussukka kuin ennenkin joten  jännitykseni ei saanut mitään mahdottomia mittasuhteita. Eikö olekin mielenkiintoista miten eläimen hoitaminen harjaamisineen ja silittelyineen rauhoittaa ja saa ihmisen rentoutumaan? Lämpimän kyljen silittely ja yhteiset nuuskuttelut saivat myös minun mieleni rauhoittumaan ja olon tuntumaan rennommalta. 

Bellalla on (taas!) kiima ja se on omaan tapaansa hiukan kiukkuisempi laitettaessa. Vähän pitää venkoilla satulaa laittaessa ja nostella päätä kun laitetaan suitset. Ella laittoi neidin valmiiksi rauhallisesti ja välittämättä kiemurteluista. 

Ennen selkään nousemista testailimme hiukan hevosiamme. Teimme "johtajuusharjoituksia" tarhassa.  Harjoittelimme peruutus- ja väistämisharjoituksia taluttaen. Tarkoituksena siis saada hevonen väistämään johtajaa mahdollisimman pientä painetta hyväksi käyttäen. Nämä tehtävät onnistuivat hyvin emmekä käyttäneet niihin kauaa aikaa. 

Nousimme selkään ja lähdimme ratsastamaan. Hevoset toimivat hyvin ja reissu oli oikein mukava. Turhaa siis jännitin ja pelkäsin etukäteen. Emme ratsastaneet kauaa, koska minä poltin eilen jalkani ja jalkapöydässäni on super suuri rakkula (tämä on kokonaan toinen tarina) eikä siinä jalassa kärsi pitää kenkää. Ratsastamaan kuitenkin piti päästä edes vähän ;). 

Bellan haava on parantunut tosi hyvin ja huomasimme ettei se ontunut tai varonut jalkaa ollenkaan. Toivottavasti ratsastus saa nyt jalan imusuonet hyvin toimimaan ja se pienikin turvotus jota jalassa on häviää. Illalla vielä laitoimme haavaan puhdistusainetta ja suihkutimme tervalaastaria ettei ötökät tongi haavassa.

Pientä shoppailua ja haavanhoitoa.

Tänään ei käyty ratsastamassa osittain huonon ilman takia ja, koska se bellan jalka on vielä hiukan turvonnut. Jos olisin lähtenyt pelkästään Lakulla, olisin joutunut laittamaan bellan kiinni (Bella ei kuulema pysy tarhassa jos kaverit viedään ensin pois). Se olisi siis steppaillut hermostuneesti paikallaan, joka ei myöskään ole hyvä vaihtoehto. Äiti ei siis voi ratsastaa koska hänen jalka paloi ja siinä kauhean iso rakkula. Ei pysty edes kävelemään kunnolla. Ratsastukset jäi siis tänään pois.

Kaverikuva

Bellan jalassa oleva haava on alkanut parantua hyvin ja ei mene enää kauan että pääsään ratsastelemaan taas!:) Ostettiin siihen tälläistä suihkutettavaa tervalaastaria, minkä pitäisi pitää ylimääräinen lika ja önnimönniäiset poissa. Laitettiin sitä sitten Bellan jalkaan ja Lakusta vasta löytyneeseen haavaan. Lakua jännitti ihan kauheesti kun piti tuota suihkuttaa. Raukka ihan tärisi ja sitten säikähti aina kun sitä suihkutti. Ei kuitenkaan mitään yrittänyt, kiltisti vaan paikallaan tärisi:3 Bellaakin vähän jännitti mutta kun ne tajusivat että siitä ei tapahdu mitään pahaa annettiin, leipäpalat jotta jäisi hyvä mieli kokemuksesta.

Bellalle tulossa taas kiima kun ihan sen näkösesti Lakulle vihjailee ja pitää "merkitä" reviirejä. Meidän pikkupoika ihan ihmeissään Bellan käytöksestä.

Vihdoinkin sain kamerasta muutamat hyvät kuvat koneelle. Ehkä lisäilen ne joskus vielä tännekkin:) Olen muuten nyt alkanut innostumaan näistä videoista mitkä on itse tehty. Haluaisin joskustehdä sellaisen itsekkin. Nyt vaan kuvailen paljon video pätkiä ja kuvia, että se video voisi joskusehkä ollakkin mahdollinen;).

Operaatio parantuminen.

Anteeksi kauheasti laiskuuttani kun en ole kirjoitellut. On ollu kaikkea muuta puuhaa...  Bannerin tekemisestä ei tullut juuri mitään, mutta työstän sitä vieläkin vaikka ystäväni Tiia (Tiian blogin osoite on alhaalla) teki minulle yhden:) Ehkä se minunkin pääsee vielä joskus tänne, koska haluaisin ehkä vähän ruskeamman.

Perjantai:

Jenna oli taas meillä ja käytiin  maastoilemassa. Käytiin aika pitkällä maastolenkillä vähän vajaa 2h, mutta käveltiin suurimmaksi osaksi. Ravailtiin ja laukkailtiin muutamia ylämäkiä ja Lakukin vähän innostui valillä. Bella laukkaili perässä ja yritti ohi mutta ei se Lakun ohi pääse:>  Uusia reittejäkin löydettiin. 

Illalla kävi vielä yksi lähellä asuva tyttö äitinsä kanssa meillä. He olivat nähneet kavioiden jälkiä ja seurasivat niitä meille, koska olivat kuulleet että lähelle oli tullut uusia hevosia. He olivat omien hevosten selässä ja tulivat katsomaan lakua ja bellaa sähkölangan yli. Bella ja meidän paksupoika oli yllättävän kiltisti. Olen ihan ylpeä! Nätisti tulivat aidan viereen katsomaan ketä siellä oli, mitä nyt vähän nahistelivat. Hauska oli nähdä niidenkin heppoja!:)

Lauantai:

Tänään oli tarkoitus mennä näyttämään meidän mummin ja ukin kallioallasta Bellalle ja Lakulle, kun se on niitä niin kiinnostanut.  Pikkusiskoni salla halusi mennä lakun selkään vaikka tarkoitus mennä vain taluttaen. Päätettiin siitä sitten että kokeilen mennä taas ilman satulaa, mutta vain altaalle ja takaisin. Laku oli jo valmis ja salla selässä mutta minä viimeisenä niinkuin aina.. Äiti punttasi minut selkään. Bella säikähti jotain ja nykäisi riimusta joka oli kiinni päitsissä jotka oli Bellan kaulalla vielä. Bella oli tietysti heikoiten seinässä kiinni olevassa koukussa. Lauta lähti irti seinästä ja sitä se Bella vasta säikähtikin:D Bella yritti hädissään Lakun luo (tässä vaiheessa minä tipuin) ja Laku vetäisi pään pystyyn ja suitset katkesivat. Laku lähti laukkaamaan ja kerkesi laukata noin kolme askelta ennenkuin salla tipahti. Salla veti mukanaan tupon Lakun harjasta joka me löydettiin myöhemmin siivotessamme tarhaa. Säälittää Laku, nyt sillä on pieni lovi harjassa:/  Kun salla tipahti salla pysähtyi kuin seinään ja jäi tuijottamaan ihmettelemään sallaa. Bella rauhoittui kun lauta lähti irti riimusta, mikä tapahtui onneksi aika nopeasti. Bellalle tuli palkeenkieli jalkaan jota me sitten puhdistimme ja laitoimme pienen siteen joka tukisi haavapinnat yhteen ja estäisi niiden liikkumista:(   

Tänä aamuna haava näytti jo todella hyvältä vaikka se tapahtui vasta eilen. Hyvin on siis paraeminen vauhdissa!

Lopuksi vielä muutama kuva: 

Luna<3

Onpas valkonen kuva:>

Kaikki kuvat © Tiia

Sadesäiden armoilla

Mamman kirjoitusta

Ella vääntää banneria blogiin eikä ole sen vuoksi päivitellyt tekstejä. Paljon on kuitenkin taas tapahtunut joten täytyy jonkun niistä teillekin kertoa.

Olemme maastoilleet paljon metsäautoteillä ja kotimme ympäristössä. Ella on hienosti "hitsautunut" Bellan kanssa ratsukoksi. Ylpeänä seuraan niiden touhuja ja etenkin Ellan taitoa reagoida Bellan kujeisiin. Tammalla on selvästi välillä omaa tahtoa ja Ella osaa rauhallisen päättäväisesti luotsata sen tilanteista toiseen. Niiden yhteinen taival on vasta alussa ja nyt onkin tärkeää luoda turvallinen ja luottamuksellinen suhde tulevaisuutta varten.

Laku on osoittanut hiukan kuumumisen merkkejä viime ratsastuskerroilla. Olemme tarkoituksella laukkailleet paljon ja antaneet heppojen hiukan revitellä ettei ratsastusreissut kävisi liian tylsiksi. Lakun kanssa joutuu olemaan aika tarkkana siinä ettei anna innostuksen mennä yli. Heti kun huomaan, että poika kääntää riehu-vaihteen päälle niin hiljennän ja "kokoan" kaverin takaisin ruotuun. Aivan täysin en siihen vielä luota vaikka ne jarrut ovatkin aina löytyneet. Jotenkin tuntuu silti, että siinä ja rajalla on välillä mennään.  Täytyy vain pitää huoli, että kotiinpäin tullaan rauhallisesti ja  tyhmiä riskejä ei kannata ottaa. Uskon että ajan kanssa poika ansaitsee luottamuksensa.

Bellalta lähti taas kenkä. Tälläkertaa toisesta etukaviosta. Harmittaa kyllä, mutta ei auta muu kuin huolehtia kenkä takasin. Nyt jos jollain olisi takomiseen hyviä apuvinkkejä niin olisivat tervetulleita.

Eilen ja tänään on ollut sadepäiviä. Vettä on tullut tosi paljon ja hevoset ovat olleet jotenkin hermostuneita ja kiukkuisia koko eilisen päivän. Sadekohan se niin harmittaa? Tontin laidalla liikkuu paljon hirviä ja ajattelin että nekin voivat pelottaa hevosiamme. Laajensin tarhaa pellon laidalle koivikkoon saakka, että mukavan suojaisaa aluetta olisi mahdollisimman paljon. Laitoimme myös sadekatoksen koivikon keskelle. Eivät nuo hepat siellä ole vielä paljoa aikaansa viettänyt. Peput vierekkäin tojottavat sadesäässä. No, lämmintähän nyt toisaalta on.

Parempia säitä odotellessa.

Kuvapostaus

Nyt on äiti innostunut kirjottelemaan tänne niin eipä ole paljon kerrottavaa:) Maaritille olikin käynyt pudotessa vähän pahemmin. Selkärangasta yksi nikama oli murtunut ja nyt onkin paljon paranneltavaa :( Kuvia nyt lisäilen mitä on tullu parin päivän aikana:

Pikkusiskoni Nelli ja Bella<3

Laku ja Nelli

:D

Kengittäjä kävi muuten tänään:)

Bella oli tosi nätisti koko kengityksen ajan:)

Huomenna mennään varmaan ensin maastossa ja sitten taas vähän koulua. Siitä sitten lisää huomenna:)

Ella

Mörköjä ja merkkipaalu

Mamman kirjoitusta:

Tänään ystävämme Maarit tuli käymään ja tietenkin ihastelemaan hevosiamme. Maarit halusi myös ratsastaa ja laitoimme Bellan yhdessä valmiiksi. Hiukan neiti ihmetteli kun kaveri jäikin tarhaan. Laku huuteli kovasti heti kun Bella hävisi näkyvistä ja jytinästä päätellen ryntäilikin tarhassa aika lailla.

Maarit ratsasti rauhassa kentälle ja aivan yllättäen Bella säikähti jotain (ilmeisesti Lunaa?) ja hypähti sivulle päin. Maarit putosi suoraan kankulleen ja Bella juoksi tarhan viereen Lakun luo. Putoaminen teki niin kipeää ettei Maarit voinut enää hypätä Bellan selkään. Päätin sitten itse nousta ratsaille ja hiukan ratsastella "neiti säpsykäistä". Minäkään en kerennyt kuin muutaman kierroksen kun Bella keksi säikähtää jotain kentän laidalla. Sinnittelin hetken ja kun tasapaino oli jo melkein mennyttä ponnistin toiselta jalustimelta maahan jaloilleni. Minulle ei onneksi siis sattunut yhtään. Eka putoaminen minullakin näiltä omilta heposilta. Merkkipaalu saavutettu, jippii!! Nyt ollaan taas askelta lähempänä taitavaa ratsastajaa, vai kuinka? Eikös joku viisas joskus ole sanonut että 100 kertaa täytyy tippua hevosen selästä ennekuin oikeasti osaa ratsastaa ;)

Otin sitten juoksutusliinan ja juoksuttelin Bellaa vielä hiukan. Kun jännitys oli lauennut (molemmilta) niin hyppäsin taas selkään. Nyt ei enää ollutkaan mitään ongelmaa vaan hevonen toimi niinkuin ennenkin. Että tämmöinen aamu :)

Koulua kentällä

Mamman kirjoitusta:

Tänään laitettiin hevoset tekemään vähän kouluhommia :) Lakulla harjoittelin pysähdyksiä, peruuttamista ja siirtymisiä. Meidän puska-muuli oli niiiin ihmeissään ;) Hellyttävää kun toinen yritti ihan tosissaan keskittyä (ainakin välillä). Olen siitä oikeastaan ihan ylpeä! Käynnistä pysähdykset ja peruutukset onnistuvat hyvin, mutta ravin saaminen rennoksi ja rauhalliseksi onkin sitten haastavampaa. Laku nostaisi mielellään päänsä korkealle ja kaahottaisi pää pyörien minne sattuu. Ajoittain tässäkin onnistuttiin ihan kivasti. Varmaan kun kentän kiertäminen käy niin tylsäksi että "joutaakin" välillä vähän kuuntelemaan selässä keikkuvaa perunasäkkiä.

Vaihdoimme Ellan kanssa heppoja jossain välissä ja hyppäsin Bellan selkään. Voi kun se tuntuikin pieneltä Lakun jälkeen. Ella oli jo hyvin lämmitellyt Bellan ja pääsin heti "työskentelemään" sen kanssa. koitin saada Bellan taipumaan nätisti volteille ja pääty-ympyrälle. Pienen kaahottamisen jälkeen se alkoi onnistua mielestäni aivan hienosti. Tähän ehkä auttoi se kun Ella vei Lakun pois kentältä.

Lopuksi Ella vielä ratsasti Bellaa toiseen suuntaan ja niiden yhteistyö sujui hyvin. Bella taipui nätisti eikä kaahotellut missäsattuu. Puuttuva kenkäkään ei haitannut menoa. Ainiin, ostimme Bellalle tarralliset "kumiputsit" . Huomenna toivottavasti kengittäjä pääsee laittamaan Bellan kengät kuntoon. Voidaan sitten taas päästellä maastossa vähän "höyryjä". On se vaan niin kivaa...

Ella ja Bella.